Abstraktion erilaiset ulottuvuudet 

Toni Hautamäen Vapaus-näyttely Galleria Askissa esittelee taiteilijan tulkintoja seitsemästä kuoleman synnistä, minkä lisäksi hän esittelee uuden maalaustapansa, jossa geometrinen tarkkuus kohtaa sattumanvaraisuuden. 

Hautamäki on ollut jo pitkään inspiroitunut Josef Albersin (1888–1976) väriopista, mutta nyt hän yhdistää yllättävästi abstraktiin ja geometriseen värimaalaukseensa pirskottelun. Idea liittyy amerikkalaissäveltäjä John Cagen (1912–1992) kiinnostukseen kiinalaista Muutosten kirjaa kohtaan. Säveltäjä pyrki pois henkilökohtaisista ratkaisuista kohti sattumaan käyttämällä kiinalaisteoksen ideaa arpomisesta työskentelyn suunnanantajana. Hautamäen pirskotukset ovat kunnianosoitus sattumanvaraisuudelle ja taiteelliselle vapaudelle, joka mahdollistaa erilaisten maailmoiden kohtaamisen. 

Toni Hautamäelle taiteellisen vapauden merkitys on suuri eettinen ja taiteellinen kysymys, sillä hän käsittelee teoksissaan niin yleisiä eettisiä kysymyksiä, kauneudenkokemusta, värien merkitystä että jälkikapitalistisen yhteiskunnan aiheuttamia ongelmia. Viimeksi mainittua puolta valaisee seuraava amerikkalaisen kielitieteilijän ja filosofin Noam Chomskyn (1928) esittämä ajatus teoksessa Tulevaisuuden valtio (2006): ”Meillä on nykyään tarpeeksi teknisiä ja aineellisia resursseja tyydyttääksemme ihmisen eläimelliset tarpeet. Emme ole kehittäneet niitä kulttuurillisia ja moraalisia voimavaroja – tai yhteiskunnan järjestämisen demokraattisia muotoja – jotka tekevät mahdolliseksi käyttää aineellista vaurauttamme ja valtaamme humaanilla ja rationaalisella tavalla.”

Amerikkalaisajattelija sanallistaakin nykyisen maailmanajan ongelmallisuuden: miten löytää keinoja ja toimia, joiden avulla pelastaa demokratia ja ihmiskunta ahneuden aikakaudella? 

Taiteilija esittelee Vapaus-näyttelyssään myös omat tulkintansa kuolemansynneistä, jotka rehottavat ajassamme, joka palvoo ahneutta ja lyhytnäköisyyttä. Hautamäelle on ollut työprosessin aikana mielessä seuraava amerikkalaiskirjailija Mark Twainin (1835–1910) ajatus: ”Jumalan laupeuden ansiosta meillä on maassamme nämä kolme sanoinkuvaamattoman kallisarvoista asiaa: sanavapaus, omantunnonvapaus ja ymmärrys olla koskaan käyttämättä kumpaakaan.” Hautamäki tuo esiin yksilön vastuun siitä, miten käsitellä suuria eettisiä kysymyksiä arjessa. Taide on eräs keino huomioida sitä, miten ihmisellä on samanaikaisesti sekä vapaus että vastuu omista tekemisistään ja valinnoistaan.

Toni Hautamäki sanallistaa omaa työskentelyprosessiaan seuraavasti:

”Pyrin tekemään teoksia, joissa mikrokosmos ja makrokosmos ovat nähtävissä samanaikaisesti. Tällä maalaustavalla pyrin toisintamaan luontoa ja sen prosesseja tai ilmenemistapoja. Pilkutustekniikan sattumanvaraisuus aikaansaa orgaanista kuvakieltä, jonka voi ajatella kuvaavan luonnonmuotojen sattumanvaraisuudelta näyttävää tapaa olla.”

Vapaus esittelee uudistuneen Hautamäen, joka kuitenkin osoittaa, miten on mahdollista pysyä omalla taiteellisella linjallaan, mutta löytää siihen uusia ja yllättäviä aineksia. Hautamäki todentaa sen, miksi puhua elävästä taiteesta, joka vie ihmiset sinne, minne he eivät osaa odottaa joutuvansa. Taiteilija esittelee meille kuolemansynnit, mutta vastuu omista toimistamme jää meille. Tämä kuvastaakin hyvin taiteellisen toiminnan ja vastuullisuuden keskeistä sanomaa: taiteessa vallitsee vapaus, mutta se ei tarjoa meille toimintaohjeita, vaan uusia ajatuksia, kokemuksia ja tuntemuksia. Runoilija Aaro Hellaakoski (1893–1952) kiteytti asian kuuluisalla tavallaan Huojuvat keulat -kokoelmassaan (1946): ”Tietä käyden tien on vanki / Vapaa on vain umpihanki.”

FT Juha-Heikki Tihinen


[i] Taiteilijan tulkinnassa on kahdeksan kuolemansyntiä.

Taiteilijatapaaminen järjestetään viimeisenä näyttelypäivänä sunnuntaina 18.1.2026 klo 15–16. Tervetuloa!

Kotisivut: Toni Hautamäki

Instagram: artisttonihautamaki