SIIRI HAARLA – ALKUNÄYTTÄMÖ

Mistä ja missä jokin alkaa, miksi? Mitä jos se jokin on maalaus?
Mistä maalaus on peräisin? Miksi jokin maalaus syntyy, eikä joku toinen?

Taiteella on ajateltu olevan historiallinen alkukoti, ja taiteen kehitys on siellä muotoutuneen alkumuodon variaatioita. Kuitenkin jokaiselle alulle voidaan löytää tausta. Kuitenkin joskus jossain taide alkoi olla taidetta.

Eliöt syntyvät tai itävät siemenestä, ja niiden yksilölliselle olemassaololle merkitään alku. Kun siemen itää maassa tai kohdussa, se on jo kauan ollut olemassa siemenenä, joka oli osa sen edeltäjiä. Alku on sopimuksenvarainen ja keinotekoinen. Goethe etsi luonnonfilosofisissa tutkimuksissaan kasvikunnan alkumuotoa ja visioi idean alkukasvista (urpflanze). Alkukasvi on kasvin idea, jonka toisintoja kaikki olemassa olevat kasvit ovat. Goethe rinnastaa alkukasvin ja kasvimorfologian taiteen kehitykseen: antiikin taideteokset ovat taiteen alkukasveja. 

Sigmund Freudin käsite urszene voidaan kääntää suomeksi kantanäyksi tai alkunäyttämöksi. Kantanäky on Freudin psykoanalyysissa persoonallisuuden ja neuroosien alkukuva, johon myöhemmät oireet palautuvat, viittaavat ja uudelleen tulkitsevat. Alkunäyttämö antaa urszene-käsitteelle luonteen paikkana ei ainoastaan tapahtumana. Alkunäyttämö on tila, jossa minä alkaa keriytyä. Kantanäky, johon Freud alun perin viittaa ei tarvitse olla todellinen. Näky voi olla illuusio tai harhaa, se kuuluu näyn luonteeseen. Alkunäyttämö on paradoksi: näyttämöllä ei mikään ala, vaan toistuu. Näyttämö on fiktion paikka, siellä voi tapahtua mitä vaan. Näyttämö tekee näytelmän. Kaksi suomennosta täydentää toisiaan ja jättävät väliinsä silti ratkaisemattomuuden railon. Railossa avautuu ratkaisu, näkymä alkuperän ratkaisemattomuuteen.

Maalausten värit, muodot, materiaalit ja kuva-aiheet ovat on sommiteltu kankaille yrityksenä palata alkuperäiseen, naarata jonkin sisämeren pohjamudasta fossiili tai hylky. Maalaaminen on ollut noitamaista rulettia, ei mitään takeita onnistumisesta tai eloonjäämisestä. Mielikuvia, merkityksiä ja tunteita on auttamattomasti liikaa mihinkään merkitsemiseen tai tulkintaan. Tilanne on vaikea, sen olen löytänyt, varmasti totta.

Näyttely on osa tohtorin opinnäytettäni Taideyliopiston Kuvataideakatemiaan. 

Alkunäyttämö on opinnäytteeni kolmas ja päättävä taiteellinen osa.

Siiri Haarla (s. 1986) asuu ja työskentelee Helsingissä ja Berliinissä.

---

Haarlan maalauksissa keskeistä on värien merkitykset, näkeminen, ruumiillisuus ja minuuden muodostuminen. Taiteellaan Haarla pyrkii kuvamaan ihmisen osaa maailmassa nostaen samalla esiin yhtiskunnallisia ja eettisiä kysymyksiä. ”Maalaukseni ovat jonkinlaisia kuvaesseitä, yrityksiä hahmottaa ja kuvata jokin ilmiö, jolla ei ole hahmoa ennen tuota yritystä.”

Haarla on pitänyt yksityisnäyttelyitä viime aikoina Forum Boxissa, galleria Saskiassa Tampereella ja Toolbox-galleriassa Berliinissä ja osallistunut ryhmänäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla. Hänen teoksiaan kuuluu muunmuassa Kiasman, HAM:in ja Valtion taideteostoimikunnan kokoelmiin. Haarlan maalauksia voi nähdä kesän ajan myös Saa Hildénin Taidemuseossa osana Vastamaalattua-näyttelyä.

Taiteellisen työnsä ohella Siiri Haarla toimii tällä hetkellä maalaustaiteen professorina Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa, ja useissa taiteen alan luottamustoimissa kuten Taidemaalariliiton hallituksen puheenjohtajana.

---

KRIITTINEN KLUBI 8.8.2026 klo 15 alkaen

Näyttely avoinna ke-su klo 12-18