Sara Blosseville: A Room at the Bottom of the Pond

Avajaiset torstaina 22.10. kello 17.00-19.00, lämpimästi tervetuloa!
Näyttelyopastus lauantaina 22.11. kello 13.00

Tibor Czitó

A room at the bottom of the pond on Sara Blossevillen yksityisnäyttely, jossa esillä olevissa teoksissa yhdistyvät tekstiiliveistokset ja luontovalokuvaus. Digitaaliset valokuvat saavat fyysisen muodon kierrätysmateriaaleista valmistettuina ja erilaisin analogisin menetelmin muokattuina. Näyttelyn tilallinen toteutus muistuttaa makuuhuonetta, porttia tiedostamattoman maailmaan.

Seuraava teksti on kuraattori Christina Gigliottin kirjoittama fiktiivinen essee, joka on syntynyt vastauksena näyttelyssä esiteltävään teossarjaan.

Ohjaaja seisoi valmiina altaan reunalla, kädet ojennettuina ottamaan vastaan lentävät lapset. Liukkain kämmenin tyttö puristi köysiradan muovikahvaa. Kesäleirin lammen koko pinta oli levän peitossa. Vanhemmat leiriläiset olivat päättäneet, että vihreä kerros oli ällöttävä ja jos siihen koski, oli itsekin ällöttävä. Tyttö rukoili mielessään, ettei vahingossa hipaisisi pintaa lenkkareillaan. Hetken ajan, liitäessään väreilevän niityn yllä, hän tunsi olevansa turvassa siltä, mitä pinnan alla oli. Vain muutamaa sekuntia myöhemmin hänen polvensa eivät enää pysyneet koukussa. Hän tunsi alaraajojensa irtoavan ja kylmyyden hiipivän jalkoihin. Ensin varpaisiin, sitten nilkkoihin. Märät, kierteiset köynnökset kiertyivät hänen jalkojensa ympärille, hidastivat vauhtia ja vetivät häntä syvemmälle veteen samalla kun pienet lehdet levittäytyivät pitkin hänen vartaloaan, tarttuivat käsivarsiin ja kaivautuivat kosteisiin hiuksiin.

Päästyään tiheän kasvikerroksen läpi tyttö yllättyi siitä, että näki ympärilleen varsin hyvin. Vesi oli jokseenkin kirkasta, eikä silmien auki pitäminen sattunut. Pinnassa olevista raoista siivilöityi valojuovia, jotka liikkuivat hitaasti. Läheiset varjot tarkentuivat pitkiksi, huojuviksi merileväpylväiksi. Hän katsoi kohti pintaa. Se oli tyyni. Häntä etsimässä ei ollut ketään, ei kiihkeää loisketta eikä huutoja.

Vaikka tyttö ei ollut koskaan ollut hyvä uimari muihin lapsiin verrattuna, hän alkoi liikkua vedessä suhteellisen vaivattomasti. Hänen käsivartensa liikkuivat samassa tahdissa ja kuljettivat häntä eteenpäin. Kovakuoriainen kiisi hänen näkökenttänsä poikki, ja ennen kuin hän ehti tajuta, mitä oli tapahtumassa, hän ojensi kielensä saadakseen sen kiinni. Hän pureskeli ja nielaisi herkullisen välipalan ennen kuin päästi kirkaisun. Hän tarkasteli vasenta kättään ja näki järkytyksekseen, että se oli räpylämäinen. Neljä pitkänomaista, kuplapäistä sormea leijui hänen kasvojensa edessä. Toinen kovakuoriainen ui merilevän seassa ja kiinnitti hänen huomionsa.

Sammakko räpäytti hitaasti silmiään ja potkaisi takajalkansa voimakkaasti suoriksi. Hän oli valmis tutkimaan uuden kotinsa loputkin sopukat. 

---

Sara Blosseville on monialainen taiteilija, joka työskentelee kuvanveiston, valokuvauksen ja painetun materiaalin risteyskohdassa. Maaseudun kulttuuriperinnön ja kyberfeministisen materiaalimaailman lähestymistavan pohjalta hänen kiinnostuksensa kulttuuristen mediamuotojen leikittelyyn kietoutuu ruumiillisiin käytäntöihin, kuten puutarhanhoitoon, vaatteiden uudelleenkäyttöön ja pelillisiin kerrontamuotoihin.

Valmistuttuaan kuvanveiston maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2021 hänen teoksiaan on esitetty duo- ja ryhmänäyttelyissä Pariisista Tokioon sekä näyttelyiden ulkopuolisissa verkkonäyttelyissä ja taidekirjamessuilla.

Näyttely on toteutettu Koneen säätiön tuella.