Milja-Liina Moilanen: Pidä ittes miehenä
- 22.10.2026 klo 17.00—19.00
- 23.10.2026 klo 12.00—18.00
- 24.10.2026–25.10.2026 klo 12.00—16.00
- 28.10.2026–30.10.2026 klo 12.00—18.00
- 31.10.2026–01.11.2026 klo 12.00—16.00
- 04.11.2026–06.11.2026 klo 12.00—18.00
- 07.11.2026–08.11.2026 klo 12.00—16.00
- 11.11.2026–13.11.2026 klo 12.00—18.00
- 14.11.2026–15.11.2026 klo 12.00—16.00
- 18.11.2026–20.11.2026 klo 12.00—18.00
- 21.11.2026–22.11.2026 klo 12.00—16.00
- 25.11.2026–27.11.2026 klo 12.00—18.00
- 28.11.2026–29.11.2026 klo 12.00—16.00
- 02.12.2026–04.12.2026 klo 12.00—18.00
- 05.12.2026–06.12.2026 klo 12.00—16.00
- 09.12.2026–11.12.2026 klo 12.00—18.00
- 12.12.2026–13.12.2026 klo 12.00—16.00
- 16.12.2026–18.12.2026 klo 12.00—18.00
- 19.12.2026–20.12.2026 klo 12.00—16.00
Valokuvakeskus Perin Kilta Galleria, Palokunta, ovi B2
Järjestäjä: Valokuvakeskus Peri
Avajaiset torstaina 22.10. Kello 17.00-19.00, lämpimästi tervetuloa!
Näyttelyopastus lauantaina 28.11. klo 14.00-14.30, opastuksen pitää näyttelyn taiteilija Milja-Liina Moilanen
Milja-Liina MoilanenKenties minua kiinnostaa miehiä katsoessani eniten se, kuinka vapaita he näyttävät olevan.
Pidä ittes miehenä on näyttely miehistä ja yrityksestäni ymmärtää heitä. Hakeuduin kirpputorilta löytämäni viiden euron filmikameran kanssa paikkoihin, joissa perinteisesti miehekkääksi mielletty kulttuuri kukoistaa. Kuvat olivat alun perin kuvasuunnittelua lyhytelokuvaa varten, mutta filmikuvauksen koukuttavan hidas metodi kasvatti luonnokset itsenäisiksi teoksiksi.
Kamerani sai verikasteen vapaaottelumatsissa. Katselin duunarin raakaa arkea aamuvarhaisilla työmailla ja väistelin kiimaisten länsimaisten miesten katseita Thaimaan bordellikaduilla. Kamera antoi minulle samanaikaisesti pääsylipun ja suojan paikkoihin, joissa olin yleensä ulkopuolinen.
Valokuvien rinnalle syntyi vähitellen myös installaatioita. Ne saivat alkunsa sattumalta näyttelyn tuottajan, Fatima Amokranen, kanssa tehdyillä metsäkävelyillä. Metsistä ja lenkkipoluilta alkoi löytyä esineitä, joissa tunnistin perinteiseen maskuliinisuuteen liitettyjä koodeja. Työhuoneelle tuotuina ilokaasupullot näyttäytyivät miehekkään sinisinä Thaimaan-lomailijoina, sävyyn sopivat vuonna 2003 vanhentuneet kondomipaketit muuttuivat mereksi ja repaleinen liikennemerkki Pattayan laskevaksi auringoksi. Myös Motonetin aiemmin epäkiinnostavat hyllyt alkoivat näyttäytyä toisin. Ampumataulut, luodit ja Wunderbaumit saivat uudenlaisen visuaalisen vetovoiman. Löydetyt ja hankitut esineet alkoivat rakentua osaksi samaa miehisyyttä koskevaa kuvastoa kuin valokuvat.
Filmikuvauksen hitaus pakotti minut pysähtymään kuvaustilanteissa, katsomaan kohdetta maltilla ja tulemaan sinuiksi oman ristiriitaisuuteni kanssa ennen kuvan ottamista. Mitä enemmän kuvasin, sitä vaikeammaksi kävi erottaa, missä yksilön vapaus loppui ja yhteisön vaatimukset alkoivat. Jouduin kysymään samaa myös itseltäni. Kenen maailmaa kuvat oikeastaan esittävät, heidän vai minun?
Kokonaisuudesta muodostui yllättäen omaa miehisyyden käsitystäni tarkastelevan tutkielman sijaan hämmentävä omakuva. Näenkö kuvaamiani miehiä ja heidän maailmaansa katsoessani jotain olennaista omista unelmistani?
Näyttelyn maailmaan uppoutuessani minulle suositeltiin Sonny Bargerin kirjaa Vapaus. Barger oli Helvetin Enkelien Oaklandin osaston perustajajäsen ja yksi järjestön tunnetuimmista hahmoista. Kirjaa lukiessani aloin nähdä hänen ajattelussaan yhteyksiä nykyhetkeen: polarisoituneeseen keskustelukulttuuriin ja poliittiseen ilmapiiriin, jossa vahvuutta, pärjäämistä ja riippumattomuutta ihannoidaan, herkkyyden näyttäytyessä yksilön epäonnistumisena.
Bargerin maailmassa vapaus ei tarkoita sääntöjen puuttumista. Helvetin Enkelien kaltaisen suljetun miesyhteisön vapauskäsitys rakentuu tiukalle hierarkialle, kurille ja lojaaliudelle. Juuri tämä ristiriita alkoi kiinnostaa minua. Myös ihailemani miehinen vapaus saattoi perustua sääntöihin, joita en ollut aluksi nähnyt.
Bargerin sanat päätyivät lopulta teosten nimiksi niiden osuvuuden vuoksi. Muutoin kuvat eivät liity Helvetin Enkeleihin.
Aiheen parissa työskentely paljasti minulle melankolista kauneutta paikoissa, joita olin siihen asti pitänyt yksinkertaisina, mitättöminä ja rumina. Hakeuduin uudelleen ja uudelleen hypermiehekkäinä pitämiini ympäristöihin, sillä halusin ymmärtää, tätäkö on olla vapaa?
Näyttely rakentuu ulkokuoresta kohti ydintä. Lopulta ei kuitenkaan ole selvää, kenen sisimpään ollaan matkalla: katsojan, kuvien kohteiden vai minun, tekijän.
Milja-Liina Moilanen (s. 1989) on Turussa asuva elokuvantekijä, kirjoittaja ja visuaalinen taiteilija, jolle aihe määrittää työskentelytavan. Taiteen tekeminen lähtee Moilasen kiinnostuksesta valtasuhteisiin ja yksilönvapauteen. Työskentelyn keskiössä on tabujen ja normien käsittely sekä yhteiskuntaluokkaan ja sukupuoleen liittyvien, helposti piiloon jäävien näkökulmien nostaminen. Moilanen ammentaa teoksiinsa elementtejä yleisesti rahvaanomaisina pidetyistä ilmiöistä. Hänen työskentelyssään henkilökohtainen ja yhteiskunnallinen kohtaavat huumorin ja provokaation kautta.
Näyttelyä ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus ja Suomen Kulttuurirahasto.
Tekijät ja kiitokset:
Taiteilija: Milja-Liina Moilanen
Tuottaja: Fatima Amokrane
Kehykset: Eero Nives
Valokuvakeskus Peri
Kiitokset: kuvattavat, SKR ja Taike, Perin Anna, Lari ja Greta, Kristian Jalava, Hamara MMA, Riga Shooting Range, Sonny Barger, luikurit ja ukot, metsien antimet, perhe ja ystävät