Tarvitsee mennä kauas, että näkee lähelle, jos ajatuksen kääntää toisinpäin näkeekö läheltä kauas, voi kyllä näkee. Kuljin kilometrin kotoani, nousin kaupunkialueen korkeimmalle kukkulalle ja näin kauas, tulevaan ja menneeseen.

Seisoin paikalla, josta avautuu näkymä koko Turun yli, mutta maiseman sijasta huomio kiinnittyy maahan jalkojen alla, ja tapaan, jolla kukkula on syntynyt. Ei, mannerlaattojen liikkeet eikä jäätiköiden vetäytyminen jääkauden lopulla, eivät muovanneet tätä kukkulaa, vaan jalkojen alla makaa haudattuna jätettä, jonka turkulaiset tuottivat vuosien 1941–1970 välillä.

Vain kolmessa vuosikymmenessä, turkulaiset saivat kasattua jätteistään röykkiön, joka kohoaa ylväästi kaupunkialueen korkeimpana kukkulana. Kun sumujen meri väistyy, vaeltaja näkee selvästi.

Lähiretkeilyyn taiteilija Jouna Karsi suosittaa Luolavuoren kukkulan lisäksi Nuuska Miikkulainen taideteosta Kuralan kävelysillan vieressä, upeissa Aurajoen kulttuurimaisemissa. Teos on nähtävillä 28.6.-29.9.2023.